Kalastaakseen on kalastajan hankittava keväällä huhtikuun seudussa kalastusluvat eli kalastusvälineilleen pyydysyksiköitä osakaskunnilta. Osakaskunnat ovat yksiköineet säännöissään nämä eri pyydykset lähinnä enemmän tai vähemmän pyydyksen pyyntitehokkuuteen perustuen pyydysyksiköin. Tällöin esimerkiksi yksi verkko on 30 m pitkä ja 3 metriä syvä ja sen pyydysyksikköarvo on yleisimmin yksi ja siitä edelleen jokaista alkavaa 3 metrin syvyyttä tai alkavaa 30 metrin pituutta kohden tulee yksi pyydysyksikkö lisää, jolloin 60 metriä pitkä ja 5 metriä syvä verkko tarvitsee 4 pyydysyksikköä. Trooli on yksiköity usein 80-100 pyydysyksikön mukaan ja nuotta 20-60 pyydysyksikköä (riippuen onko kyseessä suurempi talvinuotta tai pieni kesänuotta). Yhden pyydysyksikön hinta vaihtelee 3-5 €/kpl hinnassa. Ammattikalastaja tarvitsee suomukalan verkkopyynnissä yleisesti ottaen 100 - 200 py, eli 50 - 100 tuplapitkää verkkoa, jolloin talvikalastuksessa 3 - 4 päivän välein kokemalla yksi kalastaja yksinään ehtii talvipäivän aikana kokea 20 tuplaa, joka on siten 3*20=60 tuplaa viikossa=120 py*4 €/py=480 €. Tällainen pyydysmäärä kun lasketaan 6000 ha pinta-alan järveen, tulee pyyntipaineeksi vain 0,02 py/ha. Harrastajien pyyntipaine on näissä vesissä tuota em. suuruusluokkaa. Näin saadaan kokonaisverkkopyyntipaineeksi talviaikaan 0,04 py/ha. Kuitenkin osakaskuntien säännöt on mitoitettu täällä siten, että järveen voisi laskea vaikka 1-2 py/ha. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Tässä ko. järvessä on kuusi erillistä osakaskuntaa.
Pääosa Suomen kiinteistöistä, joista suurin osa on tiloja ja asema-kaava-alueen tontteja, ovat suoraan henkilöiden omistuksessa. Osa rekisteriyksiköistä on kuitenkin yhteisiä alueita. Niitä omistetaan siten, että omistetaan kiinteistö, johon kuuluu oikeus yhteiseen alueeseen tietyn osuuden mukaan. Kiinteistöä, jolla on osuus yhteiseen alueeseen, sanotaan osakaskiinteistöksi. Yhteisen alueen käyttö- ja määräysvalta kuuluu osakkaille, jotka yhdessä muodostavat osakaskunnan. Tämä osuuden suuruus ilmoitetaan manttaaleina eli osuuslukuna, joka yleensä on vaikkapa kesämökkitontissa suuruusluokkaa 0,0001 manttaalia. Osakaskiinteistön suhteellinen osuus saadaan osakasluettelosta jakamalla kiinteistön osuusluku kaikkien osakaskiinteistöjen osuuslukujen suummalla. Esimerkiksi, jos tilan osuusluku on 0.0271 ja kaikkien osuuslukujen summa on 2.1250, on tilan suhteellinen osuus 0.0271 / 2.1250 = 0.0128 eli noin 1,3 prosenttia. Nämät osakkaat siis muodostavat osakaskunnan. Osakaskunta voi kokouksessaan päättää myyvätkö he seisoville pyydyksille (eli katiskoille, verkoille, pitkillesiimoille, rysille jne.) tai ammattikalastuspyydyksille (esim. troolit ja isorysät) lupia muille kuin osakkaille (eli ns. ulkopuolisille) vai eivät. Mikäli osakaskunta kieltäytyy myymästä näitä lupia muille kuin osakkaille, ulkopuolisen kalastajan kuten minun yritystoimintani estyy tuon osakaskunnan alueella. Osakkaat voivat myös vuokrata tämän osuutensa yhteisiin vesiin, jos niin haluavat. Tällöin voin yrittää vuokrata joltain osuuksia yhteisiin, jotta voisin harjoittaa yritystoimintaani näillä vesillä. Tämä vuokraustoiminta tietysti lisää kustannuksia. Lisäksi osakaskunta voi päättää montako pyydyksyksikköä osakkaalla voi olla käytössään. Jotkut ovat rajoittaneet uuden lain myötä osakkaan oikeutta 8 py määrään, joka siis vastaa 240 metrin verkkomäärää. Tällaisellä yksikkömäärällä ei siis voi ammattikalastaja saada elantoaan, sillä tehokkaammat pyydykset kuten trooli, nuotta ja rysät vaativat lähes poikkeuksetta yli 20 py. Käytännössä tällainen päätöksenteko siis tappaa ammatinharjoittamisen ja tekee yritystoiminnasta kannattamatonta ja lievimmilläänkin vaikeuttaa tarpeettomasti ammattikalastusta siitä huolimatta, että vesistössä olisi kalaa mitä pyytää kestävästi, kalalle olisi markkinoilla kysyntää, mutta osakaskunta estää päätöksillään ammatinharjoittamista ja kotimaisen kalan käyttöä. Vaíkka tällainen toiminta on epäsuorasti kalastuslain 1§ hengen vastaista, ei tällaista toimintaa kuitenkaan Suomessa estetä saati rangaista osakaskuntaa. Kalstuslaissahan sanotaan siis näin: " Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon."
Tällöin jätetään ensimmäinen ja toinen lause huomiotta ja ylikorostetaan viimeistä lausetta, kun ei TIEDETÄ kalakantojen todellista tilaa, eikä uskota ammattikalastajien sanaan, siitä huolimatta, että kalastajat työkseen jokapäivä kulkevat järvelllä, seuraavat kaikuluotaimin ja saaliinsa perusteella kalastoa ja hankkivat näin tietoa kalakannasta ja sen tilasta. Miksi tälle tiedolle ei voida antaa sen ansaitsemaa oikeaa painoarvoa? Eikös se ole ihan sama miten se tieto on hankittu; kalastamalla järvellä vai lusimalla yliopistossa koulunpenkillä ja tekemällä tutkimuksia toimiston nurkassa yhden ja kahden päivän nordic-koeverkkosaaliin perusteella? kumpi tieto on arvokkaampaa ja luotettavampaa? Nykyisin luotettavampana tietona pidetään tätä tutkijan "tietoa". Aina vain vedotaan siihen, että kalastajat ovat aina ahneita ja pyytävät kaikki kalat, viimeistä myöden pois järvestä. Kuitenkin minulle on koulussa opetettu että liiallista yleistämistä tulee välttää. Meitä ammattikalastajia ja kalavedenomistajiakin (ihan niinkuin meitä muitakin ihmisiä) on monenlaisia persoonia. Kukin omanlaisiaan, jossa toinen ahneudellaan, välinpitämättömyydellään, osaamattomuudellaan ja tietämättömyydellään aiheuttaa toisille turhia vaikeuksia. Ottakaamme siis tulevaisuudessa selvää toistemme ajatuksista ja perehdytään toistemme ajatuksiin ja ammatin saloihin, jotta vältytään vääriltä päätöksiltä. Mitä se oikea tieto sitten lieneekään... Perustetaan päätökset OIKEAAN TIETOON kalavesillä.
